Kaiken muuttava juhannus

”Jos en nyt saa torjuttua tuota laukausta, niin sinä et kyllä ole olemassa!” Huusin mielessäni Jumalalle koulun lätkäkentällä. Ottelu oli menossa huonoon suuntaan ja ajattelin, että ehkä Jumala voisi auttaa meitä. Äitini opetti minut rukoilemaan jo hyvin nuorena. Hän sanoi, että Jumalalle voi puhua kaikista asioista. Tuossa hetkessä olin kuitenkin hyvin tuskastunut rukoilemiseen. Minusta tuntui, ettei Jumala välitä minusta, koska hän ei ollut vastannut rukouksiini pitkään aikaan. Komea laukaus meni suoraan maaliin ja tuskastunut maalivahti heitti mailan jäähän. Tuon hetken jälkeen en enää rukoillut.

Kaksi pitkää vuotta olin vihainen Jumalalle. Omasta mielestäni olin ateisti, mutta en tiedä täyttyvätkö tunnusmerkit, jos ateisti on vihainen Jumalalle. Eihän silloin pitäisi uskoa koko kaveriin ollenkaan. Vaikka minä yritin unohtaa Jumalan kaikin mahdollisin tavoin, hän ei suostunut päästämään irti minusta. Jumala kosketti minua uudelleen sellaisilla tavoilla, etten pystynyt enää väittämään, ettei hän olisi ollut olemassa. Tulin uudelleen uskoon 18-vuotiaana, mutta se oli vasta pieni osa siitä, miten Jumala oli aikeissa muuttaa elämääni.

Olin ystäväni kanssa saunomassa, kun hän yhtäkkiä tiedusteli uskoani Jumalaan. Kerroin olevani uskossa. Hän kysyi minulta kuitenkin toisenkin kysymyksen: ”Seuraatko Jumalaa elämässäsi?” Pohdin kysymystä hetken mielessäni. Koin, että minun elämässäni usko riittää. Minulla oli niin paljon omia unelmia, joista halusin pitää kiinni. Samana iltana arvojärjestykseni laitettiin kuitenkin uusiksi. Tuo unohtumaton kesäyö tapahtui noin kymmenen vuotta sitten keskellä kaunista juhannusta.

Mökkireissuun kuuluvat aina myös pienet kökkähommat, ja olimmekin miesten kanssa metsähommissa. Joku pöpö pääsi elimistööni kesken kaiken ja illalla minulle nousi hyvin korkea kuume. Samainen ystäväni kysyi minulta, että voisiko hän rukoilla paranemiseni puolesta. Hän aloitti rukoilemisen ja toivoi varmasti, että jotain ihmeellistä olisi tapahtunut. Jotain kyllä tapahtui, mutta ei sitä mitä me odotimme. Tuossa hetkessä kuulin rauhallisen äänen, joka pyysi minua hengittämään syvään. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt aloin hallusinoimaan kuumeen takia. Ääni kuitenkin pysyi mielessäni ja lopulta ajattelin, että mitä pahaa siinä voisi tapahtua. Hengitin niin syvään kuin pystyin maatessani patjalla mökin yläkerrassa. Samassa tunsin, kuinka lämmin tunne virtasi lävitseni. En ollut koskaan kokenut mitään sen kaltaista. Tuntui kuin olisin taivaassa. Mieleeni virtasi muistoja, mutta ei mitään mukavia muistoja. Näin hetkiä, jolloin tein syntiä. Ensimmäistä kertaa koin synnintuntoa. Koin valtavaa syyllisyyttä ja pyysin anteeksi syntejäni. Ääni vastasi minulle: ”Saat kaiken anteeksi.”

Jotain muuttui sisälläni pysyvästi. Ennen Jumala oli vain papparainen pilven reunalla, joka silloin tällöin siunasi elämääni. En edes ymmärtänyt, miksi Jeesus kuoli ristillä puolestani. Ajattelin aina, että vaikka olenkin syntiä tehnyt, niin olen ihan ok ihminen. En ole tehnyt mitään liian kamalaa. Juhannuksen aikana kuitenkin ymmärsin, että pienetkin synnit ovat liian painavia Jumalan edessä. Taivaan porteista ei saa astua pieninkään synti sisään. Senhän on tarkoitus olla paikka, missä ei ole murhetta, valitusta eikä vaivaa. Siitä syystä taivaaseen voi päästä vain Jeesuksen kautta. Hän kuoli ja kantoi syntimme, jotta me syntisetkin voisimme olla vapaina hänen kanssaan taivaassa.

Ennen elämässäni tärkeintä oli seurata omaa sydäntäni ja unelmiani. Pienestä pitäen minusta piti tulla poliisi ja suunnittelin elämäni jokaisen askeleen sen mukaan. Tuo juhannus kuitenkin muutti elämäni suunnan. Nyt priorisoin Jumalan tahdon, koska ymmärsin hänen tuntevan minut ja taitoni paljon minua paremmin. Miksi en siis luottaisi hänen johdatukseensa? Heittäydyin Jumalan johdatukseen ja päästin irti ohjaksista. Jumalan johdatuksesta voisin kirjoittaa vaikka toisen pitkän tekstin, mutta lyhkäisyydessään opin tuntemaan itseni uudella tavalla ja löysin itseni nuorisotyönohjaajan tehtävistä. Päädyin siis samaan ammattiin kuin äitini. En olisi koskaan tiennyt nauttivani tuosta työstä, jos en olisi antanut johdatukselle tilaa elämässäni.

Tällä hetkellä olen naimisissa upean naisen kanssa, joka myös haluaa kertoa ihmisille rakastavasta Jumalasta. Joannan kanssa olemme lähdössä lähetystyöhön Japaniin. Menemme tekemään sinne seurakunta- ja mediatyötä. Japanissa kristittyjä on vain alle yksi prosentti maan väkiluvusta. Haluamme päästä kertomaan japanilaisille, että Jumala on luonut myös heidät ja rakastaa heitä valtavasti. Hämeen Kansanlähetys on mukana lähettämässä meitä ja piirin alueelta meitä tukee myös Virtain seurakunta. Myös sinä voit olla mukana meidän matkassamme tilaamalla ystäväkirjeemme Kansanlähetyksen nettisivuilta.